Välillä sitä oikein suuttuu, kun mummi säälii itseään. Ei itsesääli auta ollenkaan, se vaan on niin. Itse en ole koskaan säälinyt itseäni, vaikka minullakin on vastoinkäymisiä ton Aspergerin takia ollut vaikka kuinka lukemattomat kerrat. Niin ja toinen juttu on kans aika inhottava ja se on toi kokoaikainen pessimismi. Aina on tyytymätön, mikään ei ole koskaan hyvin. Kun vaan saisin ton mummin itsesäälin ja pessimismin jotenkin käännettyä, mutta taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty. Ei ole mikään maailman helpoin juttu kääntää pessimistisen mielenlaadun omaavaa ihmistä samanlaiseksi kuin itse on. Aina voi yrittää, mutta ei se taida onnistua...