Että kuinka pian se aika oikein menee,  tosi pian se on mennyt! Kun neljä kesää sitten juhlittiin Idan ja Oskarin rippijuhlia, nyt nämä nuoret pääsevät jo ylioppilaiksi! Sama juttu se oli minullakin aikoinaan, ensin vuonna 1991 rippijuhla ja neljä vuotta myöhemmin lakkiaiset. Minulla on niin mahtavan iloinen fiilis näiden nuorten puolesta, on tuntunut mukavalta olla heidän elämässään. Niin mukavia nuoria ovat molemmat, Ida antaa välillä Huiskun mulle lenkkiseuraksi. Niin mukavaa, niin mahtavaa, kyllä täytyy onnitella heitä!