Ilonaihe, mahtavuus?  Tuun lukion ohi, näen, kuinka ylioppilaat tulevat lukiolta, ensimmäinen, johon törmään, on Sarajärven Saara. Voi vaan kuvitella, miltä on tuntunut Saarasta itsestään, mutta vielä enemmän ajattelen hänen vanhempiaan. Ja nää meidän talon nuoret, Ida ja Oskari, voi vitsi, miten ylpeä olenkaan heistä, kun heitä on päässyt läheltä seuraamaan. Kirjoitusten aikaan olin Huiskun kanssa todella paljon, parhaimmillaan mulla saattoi mennä kaksikin kertaa lenkillä. Mutta nyt on kaikki ohi, mulla on niin iso ylpeyden tunne sydämessäni. Nyt on mahtavaa, iloista, onnea!